Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa…

Saarielämä tältä erää taakse jää!

16.-18.11.2015 Bangkok Hospital Trat

Ei ole tullut hetkeen kirjoiteltua, syy numero yksi ei ole ollut mitään mitä kirjoittaa, koska tuskin teitä kiinnostaa minkälaisia unia olen nähnyt ja missä asennossa 😀 .

Mutta joo, ei se kuume ja antibiootit sitten riittäneetkään taltuttamaan tautia ja sairastin tosiaan 8 päivää saarella kovaa kuumetta, joka nousi aina yötä kohden korkealle, ja myöskään antibiootit eivät vieneet vatsatautia kokonaan pois.

Onnekseni kuitenkin sain löytää kaksi suomenkielistä kirjaa Monkey Islandin kirjanurkasta. Olin kuulemma kuin pikkutyttö karkkikaupassa, niin innoissani saadessani omalla kielellä luettavaa ja paperiversiona!!! Sitten kyllä käydessäni lähikadulla muutama päivä myöhemmin sijaitsee kauppa, joka on tosi tyylikäs. Kävin siellä sisällä ja kappas siellähän oli oikea rivi suomenkielisiä kirjoja. En kuitenkaan ostanut yhtään kirjaa, koska minulla oli lukematta vielä edellisetkin.

Olin tosiaan suunnitellut siirtyväni kuitenkin Koh Koodille keskiviikkona, mutta maanantaina tilani heikkeni vain entisestään ja menin sitten helping centeriin uudelleen. He sanoivat, että minun tulee lähteä Bangkok Hospital Tratiin, koska he eivät pysty enää minua auttamaan.

Ei siinä sitten muu auttanut kun jättää saaret taakse ja tilata venekyyti kohti Tratia. Henksu auttoi minua Monkeyssa ja pääsin sittemmin matkaan. Tratin satamassa sitten otin taksin sairaalaan. Taksikuski oli ensimmäinen sellainen lipevä tureisteilta rahat pois tyyppi jonka olen tavannut täällä. Mutta kerroin hänelle kyllä ihan suoraan, että sinä huijaat minua, koska ystäväni kertoi paljonko taksi maksaa sairaalaan, toivottavasti tämä tekee sinut onnelliseksi. Olin niin poikki, että minulle oli yksi lysti kuinka paljon taksi maksaa kunhan pääsen sairaalaan ja piste. Herraa alkoi vähän kaduttaa ja pudotti samantien 50bth hinnasta. Taksissa oli minun lisäkseni pariskunta, jonka nainen oli thaimaalainen. Kun minun piti käydä vessassa oli taksikuskia jäänyt kaivelemaan sanomani, ja oli sanonut naiselle, että normaalisti hinta on sen mitä minä sanoin, mutta ollut niin vähän asiakkaita että meidän pakko ottaa enemmän. Nainen tietenkin kertoi asian minulle kun tulin takaisin vessasta. en voinut kuin hymyillä. Päästyäni sairaalaan huokaisin ns. syvään jes selvisin tänne asti ja nyt apu on vieressä 🙂 . Hauska huomata miten sitä ihminen vaan tsemppaa minkä pystyy ja sit kun ei enää tarvitse tsempata, niin sitä ihan vaan lysähtyy. Minut otettiin heti vastaan ja aloitettiin “haastattelun” jälkeen ottaa verikokeita jne. Sain oman pritave huoneen viidennestä kerroksesta. Aika kivat maisemat 🙂

Kahden päivän hoidon jälkeen olen taas oikeasti minä, ja nyt todella toivon ettei tule takapakkia ainakaan ihan heti! Mutta nyt on vain muistettava pitää todellinen huoli mineraaleista ja suoloista yms. Lainatakseni kuitenkin tapaamani Kathryn sanoja, oikea travelleri sairastuu aina vähintään kerran reissullaan 🙂 .

Nyt sitten lounaan jälkeen tulisi päättää mihin sitä lähtee suuntaamaan, meinasin lähteä suoraan Kambodzaan. Lääkärin ilme kertoi kuitenkin mielipiteensä asiaan aika selkeästi. Totesin hänelle, ehkä jään Tratiin yhdeksi yöksi ?, johon hän totesi hymyillen, much better. 

Joten katsotaan mitä Trat sitten minulle tarjoaa, koska googlettamalla se löytyy vain ihmisten pysähdyspaikkana, josta jatkolento jonnekin suuntaan tai lautta saarille yms 🙂 . Jää nähtäväksi.

TRAT

Hoitsu tilasi minulle auton kuljettamaan sairaalasta hotellille. Meinasin kysyä, että paljonkohan se kustantaa, mutta siinä samassa saavuimme ulos ja hän sanoi tämä herra jo odottaa sinua 🙂 Olisittepa nähneet minun ilmeeni, auto joka minut vei hotellille oli AMBULANSSI hahahahah. No eihän siinä mitään onhan sekin kuljetusväline. Toimisikohan tuo Suomessa 😉 ? Olin ennakkoon katsonut, että POP Guest House vaikuttaisi erittäin sopivalta paikalta yöpyä ja samaa sitten sairaalan henkilökunta suositteli minulle. Eikun sinne sitten. Mikä oli positiivista saapua hotellille ambulanssin kyydissä oli, että kuski kertoi henkilökunnalle heti saavuttuamme minun tilani yms että minua pitää pitää silmällä ja mitään ei tarvinnut itse kantaa. Voisiko sanoa, että tunsin itseni kyllä aika prinsessaksi! Etenkin kun olen enemmänkin kyllä minä itsenäinen nainen pärjään 😀 . Huone ja sijainti oli erittäin mukava, koska kaupunki on erittäin äänekäs, ei ainoastaan liikenteen vuoksi vaan täällä on miljoonittain lintuja ja ne pitävät todella kovaa ääntä!!! Majatalo kuitenkin sijaitsee vain yhden talon päästä pääkadusta. Tratissa huomasin heti, että täällä on paljon käytetty värejä ja samalla sellaista paikallista ei niin turisteille tehtyä siisteyttä ja puhtautta vaan aitoa paikallisuutta.

Kirjauduttuani sisään päätin, että Kambodza kutsuu minut huomenna kylään 🙂 Joten menin siitä sitten suorilta käsiltä ostamaan itselleni bussilipun kohti Sihanoukvilleä.

Lähdin lippukourassa katselemaan ympärilleni. Lähes samantien minulle iskikin totaalinen jano, kun ei ole kahteen vuorokauteen ollut pihalla helteessä, niin olikin aikamoinen muistutus kuinka kuuma täällä onkaan 🙂 .

Lähdin sitten katsastamaan, että mitäs sitä voisi Tratissa tehdä, se selveni minulle erittäin nopeaa 😉 Käydä hierojalla, apteekissa, kampaajalla, kosmetologilla, vähä elektroniikkaa ja todelliset Night Marketit, joissa oli jos jonkin moista ruokaa tarjolla! Siinä hetkessä tajusin, että nyt on kolmen viikon jälkeen aika mennä pesettämään ja kuivaamaan hiukset kampaalle! Kolmeen viikkoon hiukset ei ole olleet kunnolla kuivat ja voi kuinka sitä kikkurapää odottikin! En osaa edes selittää tunnetta miten mahtavalta se tuntui kun sain hiukseni OIKEASTI kuivaksi ja “suoristetuksi” !

Nyt sitten illallinen on syöty ja kaikki pysyi sisällä ja voisinko sanoa, että tuntuu aika mielettömän mahtavalta olo!!!! Ei muuta kuin hyvää yötä ja huomisia seikkailuja odotellessa, kun saavun rajalle 🙂 .