Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa…

Nyt oltiin kirjaimellisesti LOMALLA paratiisisaarella !

Heissan pitkän tauon jälkeen! Kolmen kuukauden reissu tosiaan alkoi olla päätöksessään, kun saavuin Koh Lipelle. Olin päättänyt pitää loppuajasta täydellistä rantalomaa pari viikkoa ennen kuin palaan takaisin Suomeen. Krabi townissa en kokenut tarvetta jäädä pidemmäksi aikaan vaan heti seuraavana päivänä jatkoin matkaa kohti paratiisisaarta <3

Olin myös yllätys yllätys suunnitellut meneväni hotelliin omaan huoneeseen loppuajaksi. Mutta kuinka kävikään 😉 ? Saavuttuani lauttaan, jolla matkasimme Koh Lipelle viereeni istahti ihastuttava Chileläinen Kati. No siinähän sitten aloimmekin tulla heti juttuun ja kolmen tunnin lauttamatkan jälkeen Kati kysyikin mihin olin ajatellut majoittua. Hän oli menossa uuteen A plus hotelliin, joka on vasta kolme kuukautta sitten avannut ovensa. Siellä on myös doormeja, ja ajattelin olevani nyt ekan yön siellä ja sitten seuraavana päivänä siirtyisin jonnekin muualle. No arvatkaa siirryinkö 😉 ? En todellakaan, vaikka Doormissa olikin 16 naista, niin jokaisella oli oma pikkupesä, jossa oli myös verho jonka pystyi sulkemaan. No ihastuin sitten paikkaan niin kovin, että vietinkin koko lähes kaksi viikkoa samassa hotellissa. Henkilökunta oli mitä mahtavin ja porukka joka asui siellä oli niin samanhenkistä! Kotiuduin jopa niin hyvin, että siitä tuli vitsi että  seuraavalla kerralla kun tulen takaisin, niin minun tuolini odottaa minua ja muut asukkaat vitsailivat, että oletko varma ettet oikeasti omista tätä hotellia ja et oon vaan ystävällinen asukkaille, et saan tietää miten hyö viihtyvät 🙂 .

Ensimmäiset pari päivää meni vain ihastellen lumen ja tomusokerin valkoista super pehmeää hiekkaa. Tällaista en ollut ennen kokenut, siitä tiesin, että nyt on kyllä tämä tyttö hemmottelemassa itseään <3 !

Saari on erittäin pieni, mutta sympaattinen. Kaikki on kävelymatkan päässä. Muutama vuosi takaperin siellä ei ollut skoottereita saati tuktukeja, mutta nyt nekin ovat jo saarella. Saari on kasvanut kauheaa vauhtia, tavallaan toivon että olisin saanut nähdä tämän saaren ennen kuin oli rakennettu ympäriinsä hotelleja, ravintoloita ja kaikkea. Mutta kaikesta huolimatta, en todellakaan valita. Jos kaikkea tätä ei olisi tehty, en usko että olisin viihtynyt niin kauan autiolla saarella. Kaikella on aina puolensa.

Kanoottiretken helmet!

Vuokrasimme kanootit yhdeksi päiväksi ja lähdimme kiertelemään saarta ympäri. Pidimme sopivasti uimataukoja ja samalla pääsimme snorklaamaan, koska Lipellä on yhdet parhaimmista vesistöistä siihen harrastukseen. Ootteko kuullut aiemmin erakkoravuista? Miulle tää oli ihan uusi juttu ja voitte kuvitella kuinka olin taas ihan täpinöissään. Erakko rapu siis ns. Nappaa itselleen simpukan, koska hänellä ei ole omasta takaa kuorta. Kasvaessaan se ettii itelleen aina isomman kuoren. Se tekee näistä niin rikkaan eläimen, koska jokainen on erilainen 🙂 .

Itselläni ei ole vedenalaista kameraa, mutta Miguel antoi oman kameransa lainaan. Vitsi miten lämmitti mieltä, kuinka hän antoi miun mennä ottamaan sillä kuvia itselleni muistoksi vedenalaisesta maailmasta. Hieman voisi sanoa, että iski aikamoinen kuume saada itsellenikin sellainen jolla voi mennä snorklailee 🙂 . Valkoisen kalan kanssa miulla oli sellainen viiden minuutin tuijotuskilpailu, tää kala suorastaan rakastaa olla kuvattavana.

Sitten alkoikin tulla nälkä ja eikun syömään kunnon lounas 🙂

Richard jäi vielä snorklailemaan ja uiskenteli sitten perässä saarelle. Meille tuli nälkä, joten jätimme hänelle viestin kanootin viereen, että löytää meidät 🙂 .

Lounaan jälkeen lähdin vielä ite snorklailemaan ja muut palauttivat kanootit. Veden kestävä laukku ei ollutkaan sitten niin vedenkestävä kuin oli luvattu. Se ei kestänyt aallon tuomaa hönkäystä, se oli sitten oman kamerani tarina, onneksi Richardin IPhone kuitenkin kerettiin pelastamaan. Mutta kamera oli pohjimmaisena niin en ollut mitään tehtävissä. 7elevenissä ei ollut kuin isoja säkkejä riisiä myytävänä, joten menin lempitarjoilijan luokse jos saisin tarvittavan määrän riisiä. Kieli muurihan siinä tuli ja ekaksi sain keitettyä riisiä takeaway rasiassa, kysyin onko hänellä kiire ja vastasi ettei ole. No vein hänet 7eleviin ja näytin mitä haluan 🙂 Kyllä taas naurettiin kun ravintolaan päästiin ja koko henkilökunta repesi nauramaan kun tajusivat että ihan tuoretta riisiä haluan 🙂 . Valitettavasti se ei kuitenkaan pelastanut kameraa, koska merivesi on niin tuhollista. Mutta hätä ei ollut tämännäköinen, niin monet ihanat ihmiset auttoivat miuta jatkossa kuvien kanssa, koska heillä oli kamerat ja sitten aloinkin ekaa kertaa ottamaan kuvia ipadillä 🙂

Yöllä sitten Miguel halusi lähteä kuvaamaan tähtiä, koska oli pimeä kuu. Taivas oli ihan mielettömän näköinen. Hän kysyi löytyisikö miulta mukana kamerajalustaa, sanoin ei valitettavasti, mutta voin mie siulle sellaisen rakentaa 🙂 . Eihän Miguel ja Kati voinut uskoa, että oikeasti meinaan väsertää sellaisen. Mutta hauskaa se oli eikun kolme bambukeppiä ja oman hammocin naru eiköhän näillä päästä alkuun 🙂 . Kunnon tiimityöskentely, mie rakensin jalustan, Miguel osasi laittaa kameran asetukset kohdilleen ja Kati otti kuvat. Ekaksi kerraksi voin sanoa meidän onnistuneen melko hyvin 😉 .

Sitten ihmeteltiinkin, että mitä mein kengän pohjissa on kun askeleen jälkeen se alkaa kimaltaa 😉 Monet varmaan jo arvaavat, PLANKTONIA kimalsi turkoosin sinisenä. Seuraavan päivän odotus olikin nähdä sitä suuremmassa mittakaavassa, koska se näkyy kuun kierron mukaan parhaiten tiettynä ajankohtana rannalla. Ja mie olin juuri sinä iltana sitä siellä ihastelemassa <3 . Katin ja Zanetan kanssa tunsimme olevamme, kuin viisi vuotiaita pomppiessamme ympäriinsä ja tekemällä hienoja kuvioita planktonin kanssa! Sitä näkyä en tule koskaan unohtamaan !!!

Maanantai ja luontoa ihmettelemään!

Zanetan kanssa päätimme aamulla lähteä vähän kiertelemään ja kiipeämään Koh Lantan kukkulalle tietenkin viikon kuumimpana päivänä 🙂 .

Päätettiin sitten ottaa venetaksi allemme ja lähteä Koh Adangille kattelee maisemia ja voin sanoa, että onneksi teimme niin. Se on edelleen säilynyt niin luonnonkeskeisenä kuin voi kuvitella. Yksi resortti sinne on tehty, mutta saari on aika suuri, niin se ei haitannut lainkaan! Hiekka oli mielenkiintoista, kun olimme olleet valkoisen hiekan valloittamaan. Hiekka oli pienenpieniä kiviä mustia ja valkoisia mahtava kontrasti Koh Lipen hiekkaan!

Sitten muistin, että maanantaisin olisi ollut yhteinen siivouspäivä rannalla. Sinne tulee iso jätelautta sunnuntai illalla ja maanantaina kerätään saaren jätteet kaikkien vapaaehtoisien ja paikallisten voimin. Valitettavasti päivät menevät täällä sekaisin ja jätelavan nähtyä tajusin missä minun kuului tänään olla. Nyt se on myöhäistä, mutta onneksi ollaan aina päivittäin otettu osaan puhtaana pitoon. Illalla sitten nauttimaan ihastuttavasta auringonlaskusta ja “kaupungista”.

Snorklaus Päiväretki, ihan huippu!

Aamulla sitten kohdistin nokkani kohti snorklausreissua. Seitsemän saarta joissa paljon erilaisia kaloja 🙂 . Lounas kuului hintaan Apina saarella 🙂 Aika oiva paikka pitää Lounastauko ainakin kaikki syö reippaasti lounaan, ettei apinat kerkeä pölliä ruokaa 😉 . Veneessä olikin sitten Desiree, joka asui samassa hotellissa kanssani. Kumpikaan ei tiennyt toisen menevän tälle reissulle ja taas oli seuraa retkellä 🙂 . Tää päiväreissu oli yksi parhaimmista ikinä antakoon kuvien puhua puolestaan!

Se olisi viimeinen ilta saarella ennen kotimatkan alkua!

Tunnelma oli päässäni aika sekava, samalla odottava kuin myös erittäin surullinen. Mutta sitten tajusin ja kysyin itseltäni, miksi olisin surullinen kun tämä päättyy. Enemmänkin se oli se haikeus kun kaikki pyöri saman aikaisesti päässä mitä kaikkea on saanut kokea viimeisen kolmen kuukauden aikana. Jotenkin kaikki kokemani hetket, paikat, mutta eniten ne ihmiset, jotka ovat koskettaneet sydämeeni ja olen saanut tutustua niin moneen mielettömään ihmiseen. Kuinka yksin reissatessa lyhyessä ajassa toisista tulee kuin perheen jäseniä! Sitten minua alkoi hymyilyttää muutaman kyyneleen jälkeen, osan ihmisistä näen varmasti uudelleen ja osan toivottavasti <3 . En olisi voinut kokea hienompaa reissua kuin koin, kokonaisuus ratkaisee! Suurin kiitos kuuluu heille! Haluan myös kiittää kaikkia teitä, jotka olette olleet tietokoneen siellä puolen matkassani. Myös se on ollut kokemuksien jakamista, toivottavasti matka on ollut teille myös mukava 🙂 !